Suomen etu edellä

Jämäkkä maahanmuuttolinja ja turvallisuus ennen kaikkea

Turvallisuus on minulle ja meille kaikille tärkeää. Turvallisuuteen sisältyy myös kokemamme turvallisuus, ja tähän turvallisuudentunteeseen on viime vuosina vaikuttanut paljon maahanmuuton negatiiviset lieveilmiöt, sekä maailmalla ja myös Suomessa alati lisääntyvä terrorismi. Olemme saaneet lukea paljon ikävistä ja anteeksiantamattomista tapahtumista Suomessa, Euroopassa ja muualla maailmassa, joihin kulttuuri ja uskonnot ovat voimakkaasti vaikuttaneet. Esimerkiksi sotatieteiden tohtori, terrorismin tutkija Antti Parosen mukaan terrorismin uhka on todellinen, Suomi ei ole mikään lintukoto.

En ole maahanmuuton suhteen vihanlietsoja, joka toivoo pahaa kaikille muille, enkä varsinkaan kehota turvautumaan tässä asiassa väkivaltaan tai oman käden oikeuteen. EU:n tulee kuitenkin taistella terrorismia vastaan kaikin mahdollisin keinoin ja pitää huolta jäsenmaidensa turvallisuudesta. Tämä tarkoittaa entistä tiukempaa linjaa maahanmuuton suhteen. Ulkorajojen on pysyttävä kasassa aiempaa paremmin ja erityisesti laiton maahantulo pitää pystyä estämään.

Kuitenkin, realistisesti ajateltuna, me Suomessakin tutkimusten mukaan tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Erityisesti toivomme, että Suomeen tulisi töihin huippuasiantuntijoita kehittämään teollisuuttamme ja hyvinvointiamme. Tarvitsemme myös lisäkäsiä suorittavan työn tekemiseen. Tämän tähden kannatankin järkevää maahanmuuttolinjaa, jossa työtä tekevät maahanmuuttajat ovat etusijalla. Tarveharkinnasta en ole kokonaan luopumassa, mutta ulkomaista työvoimaa tarvitaan, kun työvoiman tarve on ilmeinen ja Suomesta ei löydy tekijöitä. Näissäkin tilanteissa tärkeää on myös osoittaa haluavansa oppia Suomen kulttuurin tavoille.

Maahanmuuttajat ovat valitettavasti yliedustettuina tietyissä rikostilastoissa, ja tähän asiaan pitäisi reagoida. Oikea tapa ei ole kuitenkaan syyllistää tilanteesta kaikkia maahanmuuttajia, sillä myös rehellisiä ja työtä tekeviä maahanmuuttajia on paljon. Rikollisuus ei kuulu asiaan, mikäli tarvitsee toisesta maasta apua tai lupaa työn tekemiseen tai oleskeluun.

Toivotan siis tervetulleeksi maahanmuuttajat, jotka tulevat Suomeen töihin ja jotka pystyvät sitoutumaan ja omaksumaan suomalaisen kulttuurin arvot ja asenteet. Mikäli ei pysty noudattamaan Suomen lakeja ja tapoja, niin silloin ei ole tänne tervetullut.

EU:n tasoinen terveyden edistäminen on myös Suomen etu

Terveys ja hyvinvointi ovat minulle intohimo! Olen tehnyt suurimman osan aikuisiästäni töitä hyvinvoinnin ja terveyden parissa. Kannatan erityisesti ongelmien ennaltaehkäisyä, sillä esimerkiksi lapsiperheiden ja vanhemmuuden tukeminen ennaltaehkäisisi paljon lastensuojelun tarvetta, ja ikäihmisten toimintakyvyn tukeminen vähentäisi hoivapalveluiden tarvetta - puhumattakaan lisääntyneestä elinvoimasta ja elämänilosta!

Euroopan unionissakin tehdään paljon työtä yhteisen terveyspolitiikan eteen mm. EU:n terveysohjelman ja strategisten terveystavoitteiden avulla. Erityisesti Lissabonin sopimus vahvisti terveysasioiden merkitystä EU:ssa. Sopimus korostaa nimenomaan ehkäisevän terveydenhuollon merkitystä. Meillä Suomessa voisi olla myös paljon annettavaa terveyden edistämisen suhteen, tästä pitäisi yhdessä koulutuksen kanssa tehdä Suomen uusi vientituote.

Jokaisella jäsenvaltiolla on velvollisuus huolehtia kansalaistensa hyvinvoinnista ja terveydestä. Elämme kuitenkin aikoja, joina vapaa liikkuvuus, matkustelu, ulkomailla opiskelu ja ulkomaille muutto ovat arkipäiväisiä asioita. Tämän takia myös unionin tasoinen terveyden edistäminen on tärkeää, jotta esimerkiksi tartuntataudit eivät leviä ja toisaalta jotta suojellaan kansalaisia myös terveysuhilta ja bioterrorismilta.

Väestön ikääntyminen on myös koko Euroopan tasoinen haaste, johon kaivataan ratkaisuja. Myös ympäristöterveydestä tullaan taatusti puhumaan aiempaa enemmän tulevina vuosina. Digitaalisten tietojärjestelmien sekä lääkkeiden ja uusien hoitomuotojen kehitys ovat asioita, joita EU:n tasolla voidaan kehittää esimerkiksi koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin panostamalla.

Vientiteollisuudesta ja kilpailukyvystä tulee huolehtia

Vientiteollisuus on Suomelle erittäin tärkeä asia. KPMG:n ja Oulun yliopiston selvityksen mukaan Suomi elää teollisuuden viennistä. Tutkimuksen mukaan vientiteollisuus luo arvoketjussaan 90 miljardin euron arvonlisän ja noin 1,1 miljoonaa työpaikkaa. Kemian-, metsä- ja teknologiateollisuuden osuus on tästä viennistä noin 80 %. EU:n tavoitteena onkin nostaa teollisuuden osuutta BKT:sta.

Suomen kannalta on erittäin tärkeää Euroopan unionin tasolla huolehtia siitä, että vientiteollisuutemme voi hyvin. Sijaintimme Euroopassa ei varsinaisesti ole meille etu, olemme kaukana pohjoisessa ja meren takana. Suomessa on jo ennestään korkeat tuotantokustannukset esimerkiksi korkeiden työvoimakustannusten ja korkean verotuksen takia. Siksi EU:ssa tuleekin huolehtia myös Suomen vientiteollisuuden eduista, ja tarvitsemme EU:n markkinoita vientiyritystemme kasvuun.

Suomen kannalta toimivat sisämarkkinat, kaupankäynnin esteiden ja byrokratian purkaminen sekä sähköisen kaupankäynnin helpottuminen olisivat etu. Sisämarkkinoilla tarvitaan myös yhteisiä säädöksiä mm. kuluttajan suojan ja tietoturvan vahvistamiseksi sekä tuotteiden ja palvelujen laadun varmistamiseksi.

Suomi elää myös metsistä. Pääkaupunkiseudulla asuessa sitä ei välttämättä aina tule ajatelleeksi, että Suomen pinta-alasta yli 70 prosenttia on metsää, ja metsät sitovat yli 40 prosenttia Suomen kasvihuonekaasujen päästöistä. Hyvinvoidakseen metsät tarvitsevat myös jatkuvaa hoitoa ja uudistamista. Metsien suhteen on tärkeää, että päätöksenteko pysyisi Suomen kansallisissa käsissä. Muualla Euroopassa on huomattavasti vähemmän metsiä kuin Suomessa, ne ovat jo aikaa sitten hakattu, ja mm. kasvuolosuhteiden takia yhdenmukaiset säädökset ovat hankalia.

Euroopan tasolla on kuitenkin jälleen tärkeää muistaa, kuinka valtavan hienoa innovointityötä Suomessa tehdään metsäteollisuuteen liittyen, kun kehitellään esimerkiksi puulle uusia käyttötapoja. Tätäkin kestävän kehityksen rahoitusta tarvitsemme lisää.

En kannata EU:n liittovaltiokehitystä, mutta yhteisiä pelisääntöjä kyllä

En halua, että Euroopasta tulee seuraava Yhdysvallat. Vaikkakin USA:n järjestelmä on tietyllä tavalla onnistunut ja osavaltioilla on myös paljon valtaa omissa käsissään, en usko mallin olevan sellaisenaan siirrettävissä Eurooppaan. USA:n malli on luotu täysin erilaisena aikana ja liittovaltion syntyhistoria ei ole kovin rauhanomainen. Yhdysvallat on mallin luonnin aikana ollut huomattavasti erilainen kuin nykymaailma ja asukkaita siellä on ollut silloin paljon vähemmän kuin nykyisin. USA:ssa on myös yhteinen kieli.

Euroopassa ei ole yhteistä kieltä, kulttuuria tai uskontoa. Päinvastoin, Euroopassa on paljon toisistaan eroavia maita, lainsäädäntöjä ja tapoja. Suomi on EU-tasolla pieni pohjoinen valtio, jolla ei ole paljoa sananvaltaa suurten valtioiden joukossa. Pelkään liittovaltiokehityksen vievän entisestään sananvaltaa Suomelta. Monien asioiden on myös tärkeää olla kansallisen päätäntävallan piirissä, sillä yhteinen päätöksenteko ei ole Suomen etu.

Kuitenkin Euroopan tasolla tarvitaan myös yhteisiä säädöksiä ja pelisääntöjä. Mielestäni pitäisi olla vielä tiukemmat säännöt ja sanktiot esimerkiksi niitä tilanteita varten, kun joku jäsenvaltio ei noudata yhteisesti sovittuja finanssipoliittisia linjauksia, tai mikäli jossain jäsenvaltiossa rikotaan oikeusvaltion ja demokratian periaatteita vastaan. Erityisesti isojen talousvaltioiden velkaantuminen vaikuttaa koko euroalueen vakauteen. Ratkaisu ei voi olla se, että näissä tilanteissa muut jäsenvaltiot rahoittavat valtioiden kriisejä, vaikka ymmärränkin sen olleen historiassa välttämätöntä. Näin ei kuitenkaan voi jatkua kerrasta toiseen. Eikä EVM:n (Euroopan vakausmekanismi eli kriisirahasto) rahat edes riitä, mikäli joku isoista valtioista velkaantuu.

Kaikkien jäsenvaltioiden tulee sitoutua yhteisiin sääntöihin ja tavoitteisiin. Mikäli näin ei tapahdu, EU:lla tulee olla mahdollisuus ja oikeus puuttua asiaan. Rahaliitossa tulisi myös olla yhteiset säännöt ja toimintaohjeet jäsenvaltioiden ongelmien varalle ja valmiit mietinnöt siihen, miten ja millaisin säännöin ongelmaiset valtiot tarvittaessa irtautuvat eurosta tilanteen korjaamiseksi. Tämä ei toki ole ensisijainen vaihtoehto, mutta siitä pitää pystyä keskustelemaan yhteisesti myös etukäteen, ei vasta sitten, kun kriisi on jo olemassa.