Piian blogi

Liikennettä ei pidä kehittää yksityisautoilun kustannuksella

Maanantai 28.1.2019 - Piia Kurki

nabeel-syed-2856-unsplash.jpg

Vantaan kaupunginvaltuustossa käytiin 28.1.2019 keskustelua Helsingin seudun yhteisistä MAL-sopimuksista, joissa sovitaan yhteisistä maankäytön, asumisen ja liikenteen linjauksista.

Vaikka mielestäni on hyvä asia, että julkisen liikenteen saatavuutta parannetaan, niin mielestäni on unohdettu, että useat ihmiset edelleen tarvitsevat päivittäisessä liikkumisessaan autoja. Pk-seudulla mm. parkkipaikkoja ja ajokaistoja on kokoajan vähennetty, eli pyritään pakottamaan ihmiset käyttämään julkista liikennettä. Pidin valtuustossa parikin mausteista puheenvuoroa asiaan liittyen, liitän niistä osan tähän:

"Autoilua pidetään usein luksustuotteena. Luksustuotteena, joka vain saastuttaa turhaan ja jota käytetään vain, koska ihmiset ovat laiskoja ja mukavuudenhaluisia.

Autoilun niin sanottuun luksukseen liittyy autojen korkeat hankintahinnat, jotka johtuvat Suomessa pitkälti verotuksesta. Lisäksi on korkeat vakuutusmaksut, korkeat polttoaineen hinnat sekä korkeat käyttövoimaverot. Pääkaupunkiseudulla kaksi tuntia päivässä kiristelet hermoja ruuhkissa, vaikka matkaa kertyy vain joitakin kymmeniä kilometrejä. Aamuisin raaputtelet jäätyneitä auton ikkunoita, koska talleja tai halleja ei ole - ei ainakaan tulevaisuudessa, kun kohta ei rakenneta enää edes parkkipaikkoja. Lumikaaoksessa et pääse eteen etkä taakse, ja vaikka pääsisitkin, niin parkkipaikkaa et löydä. Et lumen kanssa etkä ilman. Ja vaikka löytäisitkin, niin se maksaa hunajaa.

Nämä ja monet muut seikat saavat minutkin auton omistajana päivittäin miettimään, että tässä auton omistamisessa ei ole kyllä mitään järkeä. Mutta niin vain se auto on pakko olla, koska sitä kuitenkin tarvitsee, kun liikkuu useamman eri kaupungin välillä useita kertoja päivässä. Niin ja myös siksi, ettei Kivistössä ole lähikauppaa kummempaa. Aina, kun mahdollista on, käytän julkisia kulkuvälineitä, koska autolla liikkuminen on niin hankalaa täällä pk-seudulla. Ja se taas tekee auton omistamisesta vielä typerämpää, koska joutuu autoilun kustannusten päälle maksamaan vielä julkisten lippujen hinnat.

Kyllä minulla autoilevana kansalaisena tulee mieleen, ettei näitä uudistuksia tehdä ainakaan autoa tarvitsevien ihmisten etu edellä, tai edes samanveroisena. Näitä tunnutaan tekevän sellaisten kuntalaisten etu edellä, jotka tulevat toimeen ilman autoa ja jotka voivat käyttää pelkkiä julkisia. Kuitenkin meitä, autoa tarvitsevia, on paljon. Erityisesti keskusta-alueiden ulkopuolella. Monet perheet tarvitsevat autoa ja monissa työtehtävissä tarvitaan autoa, esimerkiksi myyntityössä ja sosiaali- ja terveyspalveluissa. Vanhusten ja vammaisten liikkuminen edellyttää autojen ja taksien käyttöä.

Ymmärrän sen, miksi julkista liikennettä halutaan kehittää. Halutaan vähemmän päästöjä ja ajatellaan, että mitä useampi käyttää julkisia, niin sitä vähemmän autoja on.

Toivoisin, että panostettaisiin ruuhkien vähentämiseen ja autolla liikkumisen helpottamiseen vahvasti myös muilla keinoilla, kuin vain julkisen liikenteen panostuksin ja ei tehtäisi tilannetta autoilun kannalta kokoajan vain pahemmaksi.

- -


Haluan korostaa, etten suinkaan protestoi julkisen liikenteen kehittämistä, mutta haluan tuoda esiin myös näkökulman siitä, että autoilu on monelle välttämätön kulkuväline.


Ja kyse ei ole pienestä nyanssista, koska pk-seudullakin on noin 500 autoa tuhatta asukasta kohden. Olen myös halukas vähentämään päästöjä, mutta en pelkästään autoilun kustannuksella."


Onko sinulla mielipidettä autoilun kehittämisestä? Oletko samaa vai eri mieltä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yksityisautoilu, kaupunkisuunnittelu, valtuusto, vantaa

Työ tekijäänsä kiittää?

Torstai 16.6.2016 - Piia Kurki

Tampereen kaupungin sote-sektorin tuotantoalueet jakoivat 7. kesäkuuta ansiomitaleja kiitokseksi niille työntekijöille, joilla on takanaan useampi vuosikymmen kaupungin palveluksessa. Mitaleilla muistettiin 20, 30 ja 40 vuotta kaupungin palveluksessa olleita, ja niitä jaettiin kolmella tuotantoalueella yhteensä 157.

Olin itse toista kertaa mukana ansiomitaleiden jakamisessa avopalvelujen johtokunnan varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Ojentaessani avopalvelujen työntekijöille mitaleita, onnittelin heitä ja kiitin hyvästä työstä.

Ansiomitaleiden jakamisen jälkeen usea kaupungin työntekijä tuli juttelemaan kanssani. Heillä jokaisella oli minulle sama viesti: kiitos, kun kiitit tehdystä työstä. Eräs palkittu sanoi olleensa kaupungilla töissä 30 vuotta, eikä muista, että hänelle olisi koskaan sanottu nuo sanat.

Olin tästä hyvin hämilläni. Mielestäni työntekijöiden kiittämisen tulisi olla osa esimiehen perustehtävää työssä kuin työssä. Jokainen onnistuminen, jokainen potilaan hyvän hoidon kokemus, jokainen ajallaan tehty asiakaskäynti - jokaisesta on kuitenkin kiittäminen työntekijää.

Välillä työssä tulee myös tilanteita, joissa työntekijä saa huonoa palautetta. Sitä voivat antaa sote-alalla asiakkaat, omaiset - ja toki joskus myös kollegat tai esimiehet. Palautteesta otetaan opiksi ja tarpeen mukaan kehitetään toimintaa. Negatiivista palautetta tulee kuitenkin turhan herkästi - hyvä palaute ja kiitokset monesti unohtuvat.

Työntekijät ovat avainasemassa, kun viemme läpi suuria muutoksia. Niitä on Tampereellakin vuosikymmenten sisään mahtunut. Seuraavaksi puretaan tilaaja-tuottaja-malli, ja tuleva sote-uudistus tuo mukanaan paljon uutta. Motivoitunut henkilöstö on kehityksen moottori. Sote-alaa aletaan arvostamaan, kun asiakkaat, työntekijät ja esimiehet arvostavat tehtyä työtä.

Tampereen kaupunki on halunnut henkilöstöstrategiassaan kiinnittää huomiota työntekijöiden kuulemiseen ja osallistamiseen päätöksenteossa. Lisäksi on haluttu kehittää johtamista. Toivoisinkin, että jokainen esimiestyötä tekevä miettii, milloin on viimeksi kiittänyt alaisiaan, ja tekee kiittämisestä jatkossa säännöllisen osan omia työtehtäviään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työ, esimiestyö, tampere

Nuorten tukeminen on sijoitus tulevaisuuteen

Sunnuntai 14.10.2012 klo 8:52 - Piia Kurki

Kirjoitukseni nuorten syrjäytymisen ehkäisemisestä julkaistiin tänään Aamulehden Lukijalta-palstalla. Tässä kirjoitus:

Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ei ole vain huono-osaisten lasten tukemista, vaan siitä on hyötyä kaikille. Lastenneuvola maksaa lasta kohden noin 220€/v, kouluterveydenhuolto 125€/v, kun taas psykiatrinen hoito maksaa 9000-15000€ kuussa ja työmarkkinoilta syrjäytyminen yhteensä miljoonan. Panostetaanko mieluummin terveyteen, kuin maksetaan sairaudesta?

Lapsen kannalta koko perheen hyvinvointi on tärkeää ja siihen tulee panostaa jo neuvolassa. Olisi tärkeää huomata ja hoitaa myös perheessä mahdollisesti vallitseva kriisi. Kaikki eivät halua lähteä psykologin juttusille, mutta monen vanhemmuutta voisi tukea neuvolasta käsin, mikäli resurssit riittäisivät. Tämän toteutumiseksi tarvittaisiin lisää terveydenhoitajia. Vanhemmuusryhmiä tulisi perustaa, ei lakkauttaa.

Kouluissa tulisi panostaa kouluterveydenhuoltoon ja oppilashuoltoryhmiin, luokkakokoja pitäisi pienentää ja kouluavustajia lisätä. Opettajilla tulee olla mahdollisuus ja keinoja puuttua enemmän, koska koululle kuitenkin langetetaan huomattava kasvatuksellinen rooli. Koululaisille voisi opettaa elämänhallinnan ja tunteiden säätelyn taitoa: tällä pyrittäisiin ehkäisemään mielenterveysongelmia, joita on nuorilla paljon ja joita voi tulla kaikille sosiaalisesta asemasta huolimatta. Moniammatillisen yhteistyön tulisi olla sujuvaa ja salassapitovelvollisuuden ei tulisi estää sujuvaa tiedon kulkua ja lapsen/nuoren edun ajamista, jokainen ammattilainen on kuitenkin vaitiolovelvollinen omasta työstään.

Nuorisokeskuksissa tehdään hienoa työtä, joka ei näy aina kirjoissa ja kansissa. Päihteettömyyden ja vapaan ”hengailun” lisäksi läsnä on myös turvallinen aikuinen, jota nuori ei aina kotoa saa. Nuorten osallistuminen toimintaan ja erilaisiin projekteihin on jo nyt vahvaa, mutta sitä voisi entisestään lisätä. Nuoret saisivat mukavaa tekemistä, onnistumisen tunteita ja oppeja tulevaa työelämää varten.

Lapsuus ja nuoruus määrittävät paljolti koko loppuelämän sujumista. Niitä tukemalla sijoitetaan tulevaisuuteen.

Piia Kurki

Tampere (Kok.)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnallisvaalit, kunnallisvaaliehdokas, nuoret, syrjäytyminen, ehkäisy